Joskus harvoin hyvän kirjan lukissani naureskelin tai itkiskelin itsekseni ja äidin piti oikein tulla tarkistamaan onko kaikki hyvin ja ihmettelemään miksi luen kirjoja, jotka saivat minua itkemään. Äiti oli käskenyt lopettamaan semmoisten kirjojen lukemisen. Mielestäni kaikenlaista tuntemukset luettaessa ovat hyväksi. Kirja on tylsä jos se ei saa mitään tunteita tai ajatuksia aikaan, tarina unohtuu heti kun kirjan pääsee loppuun.
Parhaiten muistan ne kirjat, joille olen saanut itkeä tai nauraa.. Nostalagiset kirjat ovat Jacobssonin ja Olssonin kirjoittamat Lasse-kirjasarja ja Bertin päiväkirjat kirjasarja. Ann M. Martinin kirjoittamat The Baby-Sitters Club kirjasarja. Enid Blytonin kirjoittama Viisikko-kirjasarja. Muutamia niistä kirjoista olin lapsena jaksanut lukea samaa kohtaa yhä uudelleen koska se on niin hauskaa lukea :)
Muistatteko te mitään oman lapsuutenne aikaisia kirjoja?
Kaikki Enid Blytonin kirjat tuli luettua, Keenen sarjoja myös. Jo lapsena ihastuin James Herriotin kirjoihin. Lapsena luin myös paljon tietokirjallisuutta.
VastaaPoistaMuistan lukeneeni lähikirjaston kaikki lasten- ja nuortenkirjat läpi.
Luen yhä paljon ja nykyään luen noita lapsuuden kirjoja uudelleen "välipalakirjoina".