Paluu Suomeen ja elämän jatkuminen

Terve kaikille! Eiköhän heretetä tämä blogi taas elohon?

Täällä blogissa oli ollut varmasti erittäin hiljaista. Kerroin aiemmin, että olin muuttanut Tanskaan, mutta nyt palasin takaisin Suomeen tapahtumarikkaan vuoden jälkeen. Tuntuu hyvältä saada kokemuksia, avartaa maailmaa ja tutkimusmatka itseeni ystävien avustuksella. Olen kiitollinen monelle ihmisille jotka saivat minut tähän pisteeseen ja toivoisin voivani tehdä jollekulle toiselle tällaisen palveuksen. Vaikka olinkin maailmalla kasvamassa, minussa oli edelleen lankahamstraajan vikaa, joten toin Suomeen Tanskasta, Belgiasta ja Saksasta lisää lankoja. Hups. Esittelen niitä jossain vaiheessa tänne blogiini.

Neulontaharrastukseni on ja pysyy vaikka kuinka kiire olisi, sillä keksin neuloa helpot työt yliopiston luennoilla. (Helpottaa keskittymistäkin luennoilla!) Jos tiesin joissakin tunneissa, missä joutuu vain kuuntelemaan luennoitsijaa eikä ole ryhmätöitä tai keskusteluja, otin neulekassini mukaan aamulla kun pyöräilen yliopistoon. (Tai autolla siinä tapauksessa, jos satoi lunta, kuten viime perjantaina kävi Jyväskylässä)

Niin, siitä voikin siirtyä kolmanteen asiaan, olin hakenut Jyväskylän yliopistoon ja iloikseni päässyt opiskelemaan! :) Tanskassa ollessani olin huomannut, että se oli minun juttuni, niinpä hain sinne. Toivoin todellakin pääseväni sisään, sillä en jaksaisi odottaa 3 vuotta pidempää, kunnes seuraava suomalainen viittomakieli-linjalla otettaisiin lisää opiskelijoita. Onnekseni pääsin ja luotan siihen nyt, että se oli tarkoituskin käydä ja olen valmis opiskelemaan yliopistossa.

Minusta on ihanaa aamuisin herätä opiskelijakylässä pienessä asunnossani, lähteä pyöräilemään Seminaarimäelle Alvar Aallon suunnitteleman kampuksen luo. Yliopistolla korjataan nyt rakennuksia, joten siellä ei ole kaunis näky, siellä on suuria työmaita ja pitää tietää reitin kiertäkseen työmaita. Mutta se on pikkujuttu, menee ohi aikanaan, tärkeintä on nauttia opiskelusta ja olostani täällä vaikka välillä eesseet ja muut tehtävät pitää tehdä ja tekniikan kanssa ei yhteistyö suju millään ja deadlinet lähestyvät.

Alkuvaikuksien huolimatta tunnen tulevani oikeaan paikkaan ja tämä minä haluan. Ihana tunne ja auttaa alkuvaikeuksien yli. :) Mainitsin tässä aiemmin, että olin neulonut luennoilla, näinä 6 viikon aikana olin neulonut yksi pari pitkävartiset miesten sukat, muuttui ufoksi, pahus. Ja 2 paria lapasia, joista neulomatta vielä peukaloita.Kuvia lapasisista löytyy vaikka kireellä otettu kuvia, Sukat en ole löytynyt, joten kuvaa ei toistaiseksi ole.

Kuvia tässä

Vaaleailla puuttuu vain peukalot mutta tummilla toinen lapanen on vielä kesken.

Langat: 7 veljestä vaaleanpunainen ja violettia

Ohje: Novitan lapasohjeet jossa on kiila peukalolle

Molemmat on neulottu samoista langoista, värien paikka vain vaihtui. Huomasin myös, että tummemmat lapaset ovat hiukan tiukempia kuin vaaleat. Puikkojen kokoa ei ole vaihdettu, mutta ehkä käsiala muuttui kun on stressiä?

Mietin pitäisikö peukalo raidoittaa muutamilla raidoilla vai neulotaan suoraan päävärillä?

Kokeilin myös eka kerta peukalon kiilan lisääminen, olin pelännyt sitä turhaan kun luulin, että monimutkaiseksi menee. 

Lapaset oli yliopistolaiskaverille, joka kaipaa lämmikettä kun pyöräilee luennoille ja takaisin yliopistolla.