Tykkään lukea kirjoja ja haluan antaa niille myös lyhyeitä arvosteluja.
Anna-Leena Härkösen kirjat Loppuunkäsitelty ja Heikosti positiivinen
Oma arvosteluni tähteinä:
* En jaksanut lukea loppuun
** Puoliväliin asti hiukan pakotettuna
*** Melko mukavaa luettavaa vaikka ei mitenkään erityisen kiinnostavaa
**** Melko hyvä, voisin joskus lukea toiste ja keskustella kirjan aiheista
*****Ostamisen arvoinen, tulen varmasti lukemaan tätä kirjaa yhä uudelleen.
Kirjailija kertoo siskonsa kuolemasta, itsemurhasta. Selviytyminen itsemurhan jälkisestä elämästä, vihasta ja surusta. Kirjassa käsitellään miten itsemurhan tehneen lähipiiri selviää asian kanssa. Jokainen selviää omalla tavallaan. Asiasta ei luultavasti koskaan toivuta, mutta selviytyy ja tottuu elämään asian kanssa. Kirjassa ei käsitellä itsemurhan syitä tai siihen johtavia syitä. Kaikki ovat jotenkin eksyissä, eivätkä tiedä miten jatkaa elämää ilman tytärtä, siskoa, tyttöystävää, ystävää.
Minä olisin halunnut tietää itsemurhaan johtaneita syitä, mutta tosiasia on, ettei niitä syitä aina selviä lähipiirille ja sen tuskan kanssa on elättävä. Itsemurhista ei puhuta paljonkaan, vaikka niitä tapahtuu naapureille, ystäville, tuttaville. Puhumalla asiasta asioiden oikeilla nimeillä voimme ehkä vähentää asian tuoma häpeä, leima. Ehkä joku pelastuu, jos asioista puhutaan.
HEIKOSTI POSITIIVINEN ****
Anna-Leenalle tuli päähänpinttymä vauvasta. Halu saada vauva voimistuu mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Kun vihdoin on raskaana, synnytys sujui, kaikki ei ole niin onnellista kuin pitäisi olla. Haluaa kysyä miten selviytyä uuden pikkuihmisen kanssa, miten tehdä asioita, kun pelottaa tekevänsä väärin. Pitääkö olla äidinvaisto heti päällä ja osaavansa heti hoitaa tilanteen jos ei pysty?
Miksei? Kirja kertoo raskauden ja synnytyksen jälkisestä masennuksesta ja niistä selviäminen.
Minusta yhteiskunnan pitäisi keskittyä enemmän siihen, että naiset saavat riittävästi tukea ja lepoa synnytyksen jälkeen. Aiemmin oli sukulaiset tai peräti koko kylä kasvattamassa lapsen mutta nykyään jokainen saa selvitä itsekseen. Minuakin mietityttää kovasti synnytyksenjälkinen masennus, kirjan avulla ehkä pystyn hyväksymään asian helpommin jos sellainenkin minulle tulee sitten joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti