Tänään kävin katsomassa Jyväskylän Kesä tapahtumaan liityvään Sanaton Teatteri, jossa esiintyy Kulunka Teatro: André ja Dorine. Ryhmä on esitteen mukaan Espanjan Baskimaasta. Kolme näyttelijää, jotka näyttelivät André ja Dorinessa laskimeni mukaan noin 12 roolia. Se oli vakuuttavaa työtä ja näyttelijöiden ajoitukset ja ryhmätyö oli selvästiki hiottu miltei huippuunsa. Hämmästyin tästä, koska tajusin vasta näytelmän loputtua näyttelijöiden tullessa esiin kumartelemaan, heitä olikin ainostaan kolme!
Teatterissa näytteltiin sekä nykyisyyttä, että menneisyyttä hienosti muistaen hahmojen ominaispiirteitä; esimerkiksi Andrélla oli selvästi oma tapansa toimia mustekynästä loppuessa mustetta, niin nuoruudessa, kuin vanhanakin. Näytelmässä oli viljeilty runsaasti huumoria, kuitenkin sopivassa suhteessa tasain välein. Näyttelijöillä on maskit naamassa, joista tulee mieleen animaatiohahmot. Häiritsevin asia minulle on naamioiden suuruus ja silmien ilmettömyys, ikään kuin mustat napit ovat silmien tilalle. Siitäki minulle tuli ensimmäksi mieleen animaatio-elokuvan Coraline ja toinen todellisuus, jossa toisessa todellisuudessa ihmisille ommellaan napit silmiin.
Sanaton Teatteri on sitä miltä kuulostaakin, näytelmässä ei käytetty ollenkaan puhetta, kaikki toteutettiin näyttelemällä ja kehokielellä. Musiikkia ja joitakin muita äänet oli mukana näytelmässä mutta ne eivät olleet merkittävässä osassa näytelmää. Näytelmä sopi viittomakielisille erityisen hyvin ja muun maalaiset voivat ymmärtää näytelmän juonen ilman kieltä.
Tämä näytelmä on innostavaa, koska minun ei tarvinnut tilata tulkkia ymmärtääkseni näytelmän. Nykyään maailma on globaalistumassa kovaa vauhtia, ehkä tällaisille kulttuurielämyksille olisi nykyään enemmän kysyntää, koska ne eivät rajoita katsojakuntaa kovinkaan paljon, ja turstit voivat nauttia elämyksistä ulkomailla ollessa.
Näytelmän loputtua oli sanottavaa, että koko sali taputtivat erittäin kovaa ja nousimme vieläpä seisomaan taputtelemaan. Näyttelijät tulivat esiin kumartelemaan yleisölle varmaan 5-6 kertaa, ennenkuin aloimme pikkuhiljaa lopettelemaan taputtelemisen. Selvästiki suurin osa yleisöstä piti näytelmästä. Se oli koskettavaa ja itsekin aloin näytelmän loppuvaiheessa kyylehetiä.
Olen erittäin kiitollinen, että päätin mennä katsomaan tätä näytelmää. Olin kahdella vaiheilla ennenkuin ostettiin liput ennakkoon. Opin tästä sen, että minun pitäisi muistaa yrittää vastaedes olla avoimen mielin, käytävä tutustumassa kulttuurin tarjontaan erilaisimmissa muodoissa. Paitsi musiikkiesitykset, MUTTA en koskaan sano EI KOSKAAN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti